En halunnut nousta lämpimästä sängystäni, joten päätin jäädä siihen missä olin. Äitini oli jo luultavasti lähtenyt töihin, joten voisin skipata koulun tänään.
Kuulin ovikellon soivan. "ÄITI?" Ei vastausta. Joku painoi kelloa toistamiseen. Siinä vaiheessa päätin käydä katsomassa kuka ovella oli. Kirosin hiljaa itsekseni nousten sängystä. Se siitä vietänpä-koko-päivän-sängyssä ideasta. Vedin nopeasti vanhat jalkapallo shortsit ylleni-eihän minua mikään Englannin Kuningatar vastassa ollut-ja menin eteiseen. "Geez, ihan rauhassa siellä. Olen tulossa" mumisin vetäessäni oven auki. "Ha-- Mitä hittoa!?" Kiharapäinen poika oli pukeutunut mustiin pillifarkkuihin, ja pillifarkuilla tarkoitan super-mega-ultra kireitä farkkuja, sekä hieman isoon punaiseen neuleeseen. Ei hitto hän on kuuma!
"Minä, öööh... Missasit ensimmäisen tuntisi", Harry mutisi. Huomasin pojan silmien vaeltavan ylösalas kehoani ja tulin äkkiä hyvin tietoiseksi 'paita' valinnastani. "Aijotko pyytää minut sisälle tai jotain?" Harry hieroi niskaansa hermostuneesti. Jäädessään ilman vastausta hän astui suoraan ohitseni sisälle. "Aijotko lintsata koko päivän?" hän kysyi katsoessaan ympäri olohuonettani. "Miltä näyttää?" Harry kääntyi katsomaan minua. "Että heräsit viisi minuuttia sitten etkä osaa pukea yllesi", hän sanoi sarkastisesti. Pudistin päätäni miettien mitä hittoa hän oikeasti teki täällä. "Tulin itseasiassa, jotta voisin aloittaa projektini. Joten, voisitko ystävällisesti laittaa jotain yllesi?" Lähdin kävelemään kohti huonettani ja vaikka selkäni olikin Harryyn päin pystyin tuntemaan hänen katseensa minussa. Tämä sai minut naurahtamaan.
-------------------
"Näytät luonnottomalta", Harry mumisi kameran takaa. "Auttaisi paljon jos kertoisit mitä minun kuuluu tehdä!" tiuskaisin hänelle. Harry huokaisi ja lähti kävelemään kohti huonettani. "Minne luulet meneväsi?" huusin hänen peräänsä. Jäädessäni ilman vastausta nousin lattialta ja lähdin hänen peräänsä. Harry seisoi sänkyni vieressä kattoon tuijottaen. "Löysitkö mitään mielenkiintoista?" Harry jätti kysymykseni huomioitta jälleen kerran ja istahti sängylle. "Osaatko soittaa?" hän kysyi yllättäen. Seurasin hänen katsettaan kunnen huomasin hänen tuijottavan kitaraani. Nyökkäsin. "Voisitko soittaa minulle?" hän kysyi pehmeästi. Olin hieman epävarma siitä pitäisikö minun soittaa vai ei, huomasin Harryn tuijottavan minua noilla oh-so-kauniilla silmillään. "Toki..." Okei Horan, soita jotain kivaa. Ehkäpä Ed Sheerania... Laulanko myös? En halua laulaa Harryn edessä. C'mon tuo jätkä kuulostaa puhuessaankin joltain hiton jumalalta, enkä tosissani ole niin hyvä laulamaan. Okei, en aijo laulaa. Harry odotti kärsivällisesti kun valmistauduin henkisesti soittamaan Ed Sheeranin Thinking Out Loudin. Tyhjensin mieleni ja uppouduin musiikkiin. Annoin viimeisen soinnun kaikua hiljaisessa huoneessa kunnes ääni hiljeni kokonaan. Asetin kitaran takaisin koteloon ja kysyin :"Mitä pidit?" Iso, kirkas hymy levisi pojan kasvoille niin että pystyin näkemään tämän hymykuopat. "Rakastin sitä! Olet todella taitava."
Hymyilin takaisin.
---------
Vietomme loppupäivän katsomalla hauskoja videoita youtubesta, Harryn ottaessa muutamia kuvia siellä täällä. "Hei, öööm. Oletko tulossa niihin bileisiin seuraavana viikonloppuna?" kysyin häneltä. Harry pysäytti parhaillaan pyörivän videon ja kääntyi katsomaan minua. "Kenen bileet ne ovat?"
"Zayn Malikin. Tunnetko hänet?" huomasin Harryn rentoutuvan mainitessani Zaynin nimen. "Joo, Zayn on äijä", Harry hymyili. Aloin nauraa hullunlailla. "Sanoitko juuri äijä? Oh god, en saa henkeä." Harry tuijotti minua kuin kuuluisin jonnekkin mielisairaalaan. Ehkä kuulunkin. En tiedä. Niall, lopeta nauraminen heti.
"Ehhh, anteeksi mutta kuulostit niin hauskalta", sanoin yrittäen pitää kasvojani peruslukemilla. Se oli itseasiassa todella vaikeaa. Hetken näytti siltä, että Harry olisi pieni eksynyt koiranpentu, mutta sitten hän alkoi--mököttää? Siltä se ainakin vaikutti. "Olen erittäin otettu että pidät minua noin kiehtovana ihmisenä mr. Horan. Ja mietin niitä bileitä", hän sanoi vinkatessaan silmää. Kiehtova tosiaan. Harry Styles oli kiehtovin ihminen jonka olin koskaan tavannut, enkä vain saa hänestä tarpeeksi.
---------------
*"Minun pitäisi varmaan lähteä ennekuin äitisi tulee takaisin", Harry nousi sohvalta ja suuntasi ulko-ovelle. "Saitko mitään?" Poika katsoi minua hämmentyneenä ja kurtisti kulmiaan. "Ne kuvat. Ovatko ne okei?" naurahdin. "Ai joo. Olen varma että ne ovat hyviä. Näet ne sitten kun minulla on kaikki mitä tarvitsen", Harry sanoi. "Okei... Lähdetkö nyt?" Katsoin kuinka hän laittoi kengät jalkaansa. Poika nyökkäsi ja hymyili pienesti. "Nähdään huomenna", hän huikkasi ja käveli ulos. Seisoin siinä paikassa ainakin 10 minuuttia kunnes en enää nähnyt hänen loittonevaa hahmoaan.*
"Niall kulta, oletko kunnossa?"
"Mitä?" Pudistin päätäni ja keskitin katseeni äitiini. "Sinä vaikutat väsyneeltä. Mitä jos menisit vähän lepäämään", hän hymyili. "Okei, onko meillä mitään syötävää?" kysyin noustessani ylös. "Tulen herättämään kun ruoka on valmis. Mene nukkumaan." Halasin äitiäni ja kuiskasin rakastan sinua hänen korvaansa, ennenkuin suuntasin huoneeseeni ja romahdin sängylle. En ollut tietenkään ollut väsynyt, en vain saanut tiettyä kiharapäistä poikaa mielestäni.
lauantai 17. lokakuuta 2015
maanantai 29. joulukuuta 2014
Hei :)
Tässä olis ~It's just you and me [Narry] /1
En tiedä koska seuraava osa ilmestyy, koska kirjotan yleensä aika kauan ja teen tätä samaan aikaan myös englanniksi mun wattpadiin XD toivottavasti tykkäätte ja olis mukava jos kommentoisitte mielipiteitänne :) ja en oo mikään mestari kirjottaan, mutta yritän kyllä parantaa ja tehä pidempiä lukuja :)
----------------
Silmäilin 17-vuotiasta poikaa, joka seisoi suoraan edessäni; värjätyt vaaleat hiukset, merensiniset silmät ja vaalea iho. Hänellä oli päällään revityt farkut sekä valkoinen T-paita. Poika haroi hiuksiaan ärsyyntyneenä, hän ei selvästikään pitänyt ulkonäöstään.
"Niall! Sinä myöhästyt jos et tule heti alas!" kuulin äitini huutavan alakerrasta. Käänsin selkäni peilille ja varmistin että kasvoillani säihkyi vakuuttavin tekohymy ikinä. Kävelin alakertaan kaikessa rauhassa hyräillen One Rebublicin Counting Stars- kappaletta. "Louis heittää minut koululle", sainoin äidilleni löydettyäni hänet keittiöstä. "Sehän on hienoa. Hän on mukava poika", äiti hymyili minulle. En sano tätä hänen poikanaan, mutta hän tosiaan on maailman paras äiti. Väläytin hänelle pienen, mutta aidon hymyn ja nappasin omenan mukaani.
Ulos saapuessani huomasin, että Louis oli jo odottamassa. "Hei Niall!" hän tervehti minua suuri hymy kasvoillaan. Louis oli paras- ja ainoa ystäväni, hän sai minut aina paremmalle tuulelle riippumatta siitä, mitä oli tapahtunut. "Awww, oliko ikävä?" kysyin vauva-äänellä. Louis nyökkäsi nopeasti. "Hienoa. Mutta saat pitää varasi jos myöhästymme vain siksi että et osaa käynnistää autoa."
Louis pyöräytti silmiään sarkastisesti ja lähti ajamaan.
----
Istuin tunnilla yrittäen kuunnella, mitä opettajalla oli sanottavana, onnistumatta yrityksessäni. Huomasin nukahtavani pikkuhiljaa.
"Horan? Nukutko sinä? Sinun pitäisi herätä pian..."
"Hei, kuulin juuri että Styles odottaa sinua luokan ulkopuolella. En tosissani halua, mutta jos et pian herää, niin minun täytyy herättää sinut väkisin.."
Styles? Tarkoittaako hän HARRY Stylesia? Miksi hän odottaa minua? Okei, ehkä pitäisi herätä..
Avasin silmäni hitaasti, vain nähdäkseni jonkun kasvot senttien päässä omistani. "Thank God, heräsithän sinä", poika nauroi. Nostin toista kulmaani kysyvästi, sillä minulla ei ollut hajuakaan kuka poika oli. "Anteeksi, olen Liam Payne", hän selitti. "Joten, sinun pitäisi varmaan mennä, sillä vain jumala tietää kauanko Styles on odottanut sinua", Liam hymyili minulle. Nyökkäsin noustuani seisomaan. Mutisin Liamille kiitokset ja lähdin kävelemään kohti ovea.
"Sinä kuolaat unissasi tiedätkös", kuulin Liamin naurahtavan. Päätin jättää hänen kommenttinsa huomioitta ja jatkoin matkaani.
-----
Harry Styles muutti tänne noin vuosi sitten. Yhtenä päivänä hän vain ilmestyi oppitunnille, eikä kukaan tiennyt hänestä mitään. Hän piirsi aina ja tarkoitan todellakin AINA. Tunnilla: hän piirsi, ruokalassa: hän piirsi, tauolla: hän piirsi. Ja hänellä oli ne hauskan näköiset hiukset: ruskeat, olkapäille ulottuvat ja kiharaiset. Joskus hän yritti hillitä hiuksiaan sitomalla niihin bandanan. Hänen silmänsä olivat vihreät, tai ainakin luulisin niin... En ikinä saanut tilaisuutta katsoa niitä tarkemmin....
Ja nyt, vuotta myöhemmin, hän oli suosittua silmänruokaa tyttöjen ja jopa muutamien poikien keskuudessa. Siis oikeasti, lähes kaikki kuolasivat hänen peräänsä! En ole varma onko hänellä tyttöystävää, tai ylipäätään ystäviä. Ensiksi kaikki on hyvin, mutta samalla hekellä kun mahdollinen uusi ystävä haluaa viettää hänen kanssaan enemmän aikaa, Harry alkaa välttelemään tätä. Harryssä oli jotain selittämätöntä, joka sai minut tuijottamaan häntä aina tilaisuuden tullen. Ehkä hän oli minullekkin silmänruokaa, kuka tietää..
----
Sillä sekunnilla, kun astuin luokan ulkopuolelle, huomasin Harryn nojaamassa seinään pää alas painettuna. Hänen hiuksena olivat auki ja valuivat siksi hänen kasvoilleen. Yskäisin ilmoittaakseni olevani paikalla. "... Miksi halusit nähdä minut?"
Harry nosti katseensa ja tuijotti minua hetken. "Reputan taiteessa", hän sanoi. "No sehän on hienoa, mutta mitä tekemistä sillä on minun kanssani?" käyttäydyin luultavasti hieman törkeästi Harryä kohtaan, mutta siten puolustusmekanismini toimii. Minä ikään kuin rakennan muurin itseni ja kaikkien muiden, paitsi Louisin, väliin.
Räjäyttäisin sen muurin Harrylle mielelläni.
Keskity oleelliseen Horan.
"Joten, opettajani antoi minulle tälläisen projektin... tuota öhm... kuvata jonkun elämää koulussa ja sen ulkopuolella. Ja en halunnut kuvata ketään tyttöä, koska he luultavasti saisivat minusta väärän kuvan, joten hän kertoi sinun olevan projektini", Harry mumisi. Vei hetken ennenkuin sisäistin Harryn sanat. "Mitä helvettiä! En halua sinun kuvaavan koko eläämääni! Onko opettajasi hullu!?"
"Hän sanoi, että aseenteesi ja käyttäytymisesi vuoksi sinut erotetaan kolmeksi viikoksi, ellet mielummin suostu projektiini", Harry tuijotti jalkojaan tässä vaiheessa.
C'mon! Suostu nyt
Saisit viettää aikaa Harryn kanssa
Ja sitäpaitsi, äidistäsi tulisi hullu, jos sinut erotettaisiin... Joten, mitä aijot tehdä?
"Hyvä on! Mutta vain sillä ehdolla, että saan nähdä jokaisen kuvan ennen projekstisi palautusta", sanoin. Harry hymyili hieman. "Tässä. Siinä on kaikki mitä sinun tulee tietää", Harry ojensi minulle kirjeen. "Koska sinä aloitat?" kysyin häneltä. Koulun kello pärähti soimaan ruokatauon merkiksi ja Harry kääntyi lähteäkseen. "Huomenna!" kuulin hänen huikkaavan ennen kuin hän katosi nurkan taakse.
Tässä vaiheessa aloin todenteolla ärsyyntyä. En halunnut olla osallisena minkäänlaiseen projektiin, varsinkaan sellaiseen missä täytyisi seistä kameran edessä. Edes ajatus siitä, että saisin viettää aikaa Harryn kanssa, ei saanut minua paremmalle tuulelle. Minun piti löytää Louis, ennenkuin löisin jotain... tai jotakuta.
Kävelin koulun pihalle, jotta voisin syödä vähäiset evääni. Löysin Louisin tavallisesta paikastamme, istumasta puun alta. "Hei, mikä on? Näytät todella vihaiselta", Louis kysyi huolissaan. Heitin kirjeen suoraan hänen syliinsä ja istuin alas häntä vastapäätä. Yhtäkkiä Louis alkoi nauramaan.
"Se ei ole hauskaa!"
"Itse asiassa, se on aika hauskaa", Louis nauroi. Ristin käteni rintakehälleni turhautuneena. "C'mon Ni! Minä todella ottaisin Harryn, hän on aika kuuma."
"En ole homo!"
"Mitä sitten? En minäkään, mutta ottaisin hänet silti enemmän kuin mielelläni. Muista vain kertoa minulle onko hän homo, tai edes sinkku", Louis vinkkasi silmäänsä. "Okei Lou, tämä aihe on loppuunkäsitelty", otin kirjeen takaisin häneltä ja yritin peitellä pientä hymyä, joka ilmestyi kasvoilleni.
"Toivottavasti sinua ei muuten haittaa, mutta pyysin erään henkilön syömään kansamme", Louis sanoi suu täynnä ruokaa. "Oikeasti? Kenet?" olin oikeasti kiinnostunut kenet Louis oli kutsunut, sillä olimme aina syöneet kaksin.
"Hei Louis, Horan."
Käänyin ympäri ja näin kenet muutkaan kuin Liam Paynen seisomassa takanani. "Liam! Sinä tulit!" Louis huudahti innoissaan. Liam nyökkäsi ja istui alas Louisin viereen.
"Sinä ilmeisesti tunnetkin jo Niallin?" Louis kysyi Liamilta. "Joo, me ollaan samalla englannin kurssilla. Tiesitkö että hän kuolaa unissaan?" poika kysyi kiusoitellen.
Tässä olis ~It's just you and me [Narry] /1
En tiedä koska seuraava osa ilmestyy, koska kirjotan yleensä aika kauan ja teen tätä samaan aikaan myös englanniksi mun wattpadiin XD toivottavasti tykkäätte ja olis mukava jos kommentoisitte mielipiteitänne :) ja en oo mikään mestari kirjottaan, mutta yritän kyllä parantaa ja tehä pidempiä lukuja :)
----------------
Silmäilin 17-vuotiasta poikaa, joka seisoi suoraan edessäni; värjätyt vaaleat hiukset, merensiniset silmät ja vaalea iho. Hänellä oli päällään revityt farkut sekä valkoinen T-paita. Poika haroi hiuksiaan ärsyyntyneenä, hän ei selvästikään pitänyt ulkonäöstään.
"Niall! Sinä myöhästyt jos et tule heti alas!" kuulin äitini huutavan alakerrasta. Käänsin selkäni peilille ja varmistin että kasvoillani säihkyi vakuuttavin tekohymy ikinä. Kävelin alakertaan kaikessa rauhassa hyräillen One Rebublicin Counting Stars- kappaletta. "Louis heittää minut koululle", sainoin äidilleni löydettyäni hänet keittiöstä. "Sehän on hienoa. Hän on mukava poika", äiti hymyili minulle. En sano tätä hänen poikanaan, mutta hän tosiaan on maailman paras äiti. Väläytin hänelle pienen, mutta aidon hymyn ja nappasin omenan mukaani.
Ulos saapuessani huomasin, että Louis oli jo odottamassa. "Hei Niall!" hän tervehti minua suuri hymy kasvoillaan. Louis oli paras- ja ainoa ystäväni, hän sai minut aina paremmalle tuulelle riippumatta siitä, mitä oli tapahtunut. "Awww, oliko ikävä?" kysyin vauva-äänellä. Louis nyökkäsi nopeasti. "Hienoa. Mutta saat pitää varasi jos myöhästymme vain siksi että et osaa käynnistää autoa."
Louis pyöräytti silmiään sarkastisesti ja lähti ajamaan.
----
Istuin tunnilla yrittäen kuunnella, mitä opettajalla oli sanottavana, onnistumatta yrityksessäni. Huomasin nukahtavani pikkuhiljaa.
"Horan? Nukutko sinä? Sinun pitäisi herätä pian..."
"Hei, kuulin juuri että Styles odottaa sinua luokan ulkopuolella. En tosissani halua, mutta jos et pian herää, niin minun täytyy herättää sinut väkisin.."
Styles? Tarkoittaako hän HARRY Stylesia? Miksi hän odottaa minua? Okei, ehkä pitäisi herätä..
Avasin silmäni hitaasti, vain nähdäkseni jonkun kasvot senttien päässä omistani. "Thank God, heräsithän sinä", poika nauroi. Nostin toista kulmaani kysyvästi, sillä minulla ei ollut hajuakaan kuka poika oli. "Anteeksi, olen Liam Payne", hän selitti. "Joten, sinun pitäisi varmaan mennä, sillä vain jumala tietää kauanko Styles on odottanut sinua", Liam hymyili minulle. Nyökkäsin noustuani seisomaan. Mutisin Liamille kiitokset ja lähdin kävelemään kohti ovea.
"Sinä kuolaat unissasi tiedätkös", kuulin Liamin naurahtavan. Päätin jättää hänen kommenttinsa huomioitta ja jatkoin matkaani.
-----
Harry Styles muutti tänne noin vuosi sitten. Yhtenä päivänä hän vain ilmestyi oppitunnille, eikä kukaan tiennyt hänestä mitään. Hän piirsi aina ja tarkoitan todellakin AINA. Tunnilla: hän piirsi, ruokalassa: hän piirsi, tauolla: hän piirsi. Ja hänellä oli ne hauskan näköiset hiukset: ruskeat, olkapäille ulottuvat ja kiharaiset. Joskus hän yritti hillitä hiuksiaan sitomalla niihin bandanan. Hänen silmänsä olivat vihreät, tai ainakin luulisin niin... En ikinä saanut tilaisuutta katsoa niitä tarkemmin....
Ja nyt, vuotta myöhemmin, hän oli suosittua silmänruokaa tyttöjen ja jopa muutamien poikien keskuudessa. Siis oikeasti, lähes kaikki kuolasivat hänen peräänsä! En ole varma onko hänellä tyttöystävää, tai ylipäätään ystäviä. Ensiksi kaikki on hyvin, mutta samalla hekellä kun mahdollinen uusi ystävä haluaa viettää hänen kanssaan enemmän aikaa, Harry alkaa välttelemään tätä. Harryssä oli jotain selittämätöntä, joka sai minut tuijottamaan häntä aina tilaisuuden tullen. Ehkä hän oli minullekkin silmänruokaa, kuka tietää..
----
Sillä sekunnilla, kun astuin luokan ulkopuolelle, huomasin Harryn nojaamassa seinään pää alas painettuna. Hänen hiuksena olivat auki ja valuivat siksi hänen kasvoilleen. Yskäisin ilmoittaakseni olevani paikalla. "... Miksi halusit nähdä minut?"
Harry nosti katseensa ja tuijotti minua hetken. "Reputan taiteessa", hän sanoi. "No sehän on hienoa, mutta mitä tekemistä sillä on minun kanssani?" käyttäydyin luultavasti hieman törkeästi Harryä kohtaan, mutta siten puolustusmekanismini toimii. Minä ikään kuin rakennan muurin itseni ja kaikkien muiden, paitsi Louisin, väliin.
Räjäyttäisin sen muurin Harrylle mielelläni.
Keskity oleelliseen Horan.
"Joten, opettajani antoi minulle tälläisen projektin... tuota öhm... kuvata jonkun elämää koulussa ja sen ulkopuolella. Ja en halunnut kuvata ketään tyttöä, koska he luultavasti saisivat minusta väärän kuvan, joten hän kertoi sinun olevan projektini", Harry mumisi. Vei hetken ennenkuin sisäistin Harryn sanat. "Mitä helvettiä! En halua sinun kuvaavan koko eläämääni! Onko opettajasi hullu!?"
"Hän sanoi, että aseenteesi ja käyttäytymisesi vuoksi sinut erotetaan kolmeksi viikoksi, ellet mielummin suostu projektiini", Harry tuijotti jalkojaan tässä vaiheessa.
C'mon! Suostu nyt
Saisit viettää aikaa Harryn kanssa
Ja sitäpaitsi, äidistäsi tulisi hullu, jos sinut erotettaisiin... Joten, mitä aijot tehdä?
"Hyvä on! Mutta vain sillä ehdolla, että saan nähdä jokaisen kuvan ennen projekstisi palautusta", sanoin. Harry hymyili hieman. "Tässä. Siinä on kaikki mitä sinun tulee tietää", Harry ojensi minulle kirjeen. "Koska sinä aloitat?" kysyin häneltä. Koulun kello pärähti soimaan ruokatauon merkiksi ja Harry kääntyi lähteäkseen. "Huomenna!" kuulin hänen huikkaavan ennen kuin hän katosi nurkan taakse.
Tässä vaiheessa aloin todenteolla ärsyyntyä. En halunnut olla osallisena minkäänlaiseen projektiin, varsinkaan sellaiseen missä täytyisi seistä kameran edessä. Edes ajatus siitä, että saisin viettää aikaa Harryn kanssa, ei saanut minua paremmalle tuulelle. Minun piti löytää Louis, ennenkuin löisin jotain... tai jotakuta.
Kävelin koulun pihalle, jotta voisin syödä vähäiset evääni. Löysin Louisin tavallisesta paikastamme, istumasta puun alta. "Hei, mikä on? Näytät todella vihaiselta", Louis kysyi huolissaan. Heitin kirjeen suoraan hänen syliinsä ja istuin alas häntä vastapäätä. Yhtäkkiä Louis alkoi nauramaan.
"Se ei ole hauskaa!"
"Itse asiassa, se on aika hauskaa", Louis nauroi. Ristin käteni rintakehälleni turhautuneena. "C'mon Ni! Minä todella ottaisin Harryn, hän on aika kuuma."
"En ole homo!"
"Mitä sitten? En minäkään, mutta ottaisin hänet silti enemmän kuin mielelläni. Muista vain kertoa minulle onko hän homo, tai edes sinkku", Louis vinkkasi silmäänsä. "Okei Lou, tämä aihe on loppuunkäsitelty", otin kirjeen takaisin häneltä ja yritin peitellä pientä hymyä, joka ilmestyi kasvoilleni.
"Toivottavasti sinua ei muuten haittaa, mutta pyysin erään henkilön syömään kansamme", Louis sanoi suu täynnä ruokaa. "Oikeasti? Kenet?" olin oikeasti kiinnostunut kenet Louis oli kutsunut, sillä olimme aina syöneet kaksin.
"Hei Louis, Horan."
Käänyin ympäri ja näin kenet muutkaan kuin Liam Paynen seisomassa takanani. "Liam! Sinä tulit!" Louis huudahti innoissaan. Liam nyökkäsi ja istui alas Louisin viereen.
"Sinä ilmeisesti tunnetkin jo Niallin?" Louis kysyi Liamilta. "Joo, me ollaan samalla englannin kurssilla. Tiesitkö että hän kuolaa unissaan?" poika kysyi kiusoitellen.
torstai 18. joulukuuta 2014
~It's just you and me [Narry]
Prologi
"Yhtä asiaa minä en tajua; sinä haluat ihmisten pitävän sinusta. Niin miksi sinä sitten työnnät heidät pois! Minä näin niin paljon vaivaa tämän eteen ja nyt minusta tuntuu ettei sinua voisi vähempää kiinnostaa! Olen pahoillani, mutta tässä ei ole ketään muuta, minä olen ainoa joka sinulla on tällä hetkellä. Ja jos et halua minua, voisitko vain sanoa sen.... Sinun täytyy puhua minulle, ole niin kiltti... Älä sulje minua ulkopuolelle. Vain minä ja sinä Harry"
"Yhtä asiaa minä en tajua; sinä haluat ihmisten pitävän sinusta. Niin miksi sinä sitten työnnät heidät pois! Minä näin niin paljon vaivaa tämän eteen ja nyt minusta tuntuu ettei sinua voisi vähempää kiinnostaa! Olen pahoillani, mutta tässä ei ole ketään muuta, minä olen ainoa joka sinulla on tällä hetkellä. Ja jos et halua minua, voisitko vain sanoa sen.... Sinun täytyy puhua minulle, ole niin kiltti... Älä sulje minua ulkopuolelle. Vain minä ja sinä Harry"
Hei :) Eli olen 16-vuotias directioner 👌 ja kirjottelen tänne pääosin one direction ficcejä. Varotan jo alkuun, että saatan julkaista muutaman ensimmäisen luvun heti peräkkäisinä päivinä ja joskus saattaa tulla ihan älyttämän pitkiä taukoja XDXD koska rakastan kirjottamista, mutta oon niin hirveen laiska ja kirjotan aina montaa eri tarinaa samaan aikaan joten, heh XD Mutta kiitän kaikkia jotka vahingossa eksyy tätä blogia lukemaan ❤
Tilaa:
Kommentit (Atom)