En halunnut nousta lämpimästä sängystäni, joten päätin jäädä siihen missä olin. Äitini oli jo luultavasti lähtenyt töihin, joten voisin skipata koulun tänään.
Kuulin ovikellon soivan. "ÄITI?" Ei vastausta. Joku painoi kelloa toistamiseen. Siinä vaiheessa päätin käydä katsomassa kuka ovella oli. Kirosin hiljaa itsekseni nousten sängystä. Se siitä vietänpä-koko-päivän-sängyssä ideasta. Vedin nopeasti vanhat jalkapallo shortsit ylleni-eihän minua mikään Englannin Kuningatar vastassa ollut-ja menin eteiseen. "Geez, ihan rauhassa siellä. Olen tulossa" mumisin vetäessäni oven auki. "Ha-- Mitä hittoa!?" Kiharapäinen poika oli pukeutunut mustiin pillifarkkuihin, ja pillifarkuilla tarkoitan super-mega-ultra kireitä farkkuja, sekä hieman isoon punaiseen neuleeseen. Ei hitto hän on kuuma!
"Minä, öööh... Missasit ensimmäisen tuntisi", Harry mutisi. Huomasin pojan silmien vaeltavan ylösalas kehoani ja tulin äkkiä hyvin tietoiseksi 'paita' valinnastani. "Aijotko pyytää minut sisälle tai jotain?" Harry hieroi niskaansa hermostuneesti. Jäädessään ilman vastausta hän astui suoraan ohitseni sisälle. "Aijotko lintsata koko päivän?" hän kysyi katsoessaan ympäri olohuonettani. "Miltä näyttää?" Harry kääntyi katsomaan minua. "Että heräsit viisi minuuttia sitten etkä osaa pukea yllesi", hän sanoi sarkastisesti. Pudistin päätäni miettien mitä hittoa hän oikeasti teki täällä. "Tulin itseasiassa, jotta voisin aloittaa projektini. Joten, voisitko ystävällisesti laittaa jotain yllesi?" Lähdin kävelemään kohti huonettani ja vaikka selkäni olikin Harryyn päin pystyin tuntemaan hänen katseensa minussa. Tämä sai minut naurahtamaan.
-------------------
"Näytät luonnottomalta", Harry mumisi kameran takaa. "Auttaisi paljon jos kertoisit mitä minun kuuluu tehdä!" tiuskaisin hänelle. Harry huokaisi ja lähti kävelemään kohti huonettani. "Minne luulet meneväsi?" huusin hänen peräänsä. Jäädessäni ilman vastausta nousin lattialta ja lähdin hänen peräänsä. Harry seisoi sänkyni vieressä kattoon tuijottaen. "Löysitkö mitään mielenkiintoista?" Harry jätti kysymykseni huomioitta jälleen kerran ja istahti sängylle. "Osaatko soittaa?" hän kysyi yllättäen. Seurasin hänen katsettaan kunnen huomasin hänen tuijottavan kitaraani. Nyökkäsin. "Voisitko soittaa minulle?" hän kysyi pehmeästi. Olin hieman epävarma siitä pitäisikö minun soittaa vai ei, huomasin Harryn tuijottavan minua noilla oh-so-kauniilla silmillään. "Toki..." Okei Horan, soita jotain kivaa. Ehkäpä Ed Sheerania... Laulanko myös? En halua laulaa Harryn edessä. C'mon tuo jätkä kuulostaa puhuessaankin joltain hiton jumalalta, enkä tosissani ole niin hyvä laulamaan. Okei, en aijo laulaa. Harry odotti kärsivällisesti kun valmistauduin henkisesti soittamaan Ed Sheeranin Thinking Out Loudin. Tyhjensin mieleni ja uppouduin musiikkiin. Annoin viimeisen soinnun kaikua hiljaisessa huoneessa kunnes ääni hiljeni kokonaan. Asetin kitaran takaisin koteloon ja kysyin :"Mitä pidit?" Iso, kirkas hymy levisi pojan kasvoille niin että pystyin näkemään tämän hymykuopat. "Rakastin sitä! Olet todella taitava."
Hymyilin takaisin.
---------
Vietomme loppupäivän katsomalla hauskoja videoita youtubesta, Harryn ottaessa muutamia kuvia siellä täällä. "Hei, öööm. Oletko tulossa niihin bileisiin seuraavana viikonloppuna?" kysyin häneltä. Harry pysäytti parhaillaan pyörivän videon ja kääntyi katsomaan minua. "Kenen bileet ne ovat?"
"Zayn Malikin. Tunnetko hänet?" huomasin Harryn rentoutuvan mainitessani Zaynin nimen. "Joo, Zayn on äijä", Harry hymyili. Aloin nauraa hullunlailla. "Sanoitko juuri äijä? Oh god, en saa henkeä." Harry tuijotti minua kuin kuuluisin jonnekkin mielisairaalaan. Ehkä kuulunkin. En tiedä. Niall, lopeta nauraminen heti.
"Ehhh, anteeksi mutta kuulostit niin hauskalta", sanoin yrittäen pitää kasvojani peruslukemilla. Se oli itseasiassa todella vaikeaa. Hetken näytti siltä, että Harry olisi pieni eksynyt koiranpentu, mutta sitten hän alkoi--mököttää? Siltä se ainakin vaikutti. "Olen erittäin otettu että pidät minua noin kiehtovana ihmisenä mr. Horan. Ja mietin niitä bileitä", hän sanoi vinkatessaan silmää. Kiehtova tosiaan. Harry Styles oli kiehtovin ihminen jonka olin koskaan tavannut, enkä vain saa hänestä tarpeeksi.
---------------
*"Minun pitäisi varmaan lähteä ennekuin äitisi tulee takaisin", Harry nousi sohvalta ja suuntasi ulko-ovelle. "Saitko mitään?" Poika katsoi minua hämmentyneenä ja kurtisti kulmiaan. "Ne kuvat. Ovatko ne okei?" naurahdin. "Ai joo. Olen varma että ne ovat hyviä. Näet ne sitten kun minulla on kaikki mitä tarvitsen", Harry sanoi. "Okei... Lähdetkö nyt?" Katsoin kuinka hän laittoi kengät jalkaansa. Poika nyökkäsi ja hymyili pienesti. "Nähdään huomenna", hän huikkasi ja käveli ulos. Seisoin siinä paikassa ainakin 10 minuuttia kunnes en enää nähnyt hänen loittonevaa hahmoaan.*
"Niall kulta, oletko kunnossa?"
"Mitä?" Pudistin päätäni ja keskitin katseeni äitiini. "Sinä vaikutat väsyneeltä. Mitä jos menisit vähän lepäämään", hän hymyili. "Okei, onko meillä mitään syötävää?" kysyin noustessani ylös. "Tulen herättämään kun ruoka on valmis. Mene nukkumaan." Halasin äitiäni ja kuiskasin rakastan sinua hänen korvaansa, ennenkuin suuntasin huoneeseeni ja romahdin sängylle. En ollut tietenkään ollut väsynyt, en vain saanut tiettyä kiharapäistä poikaa mielestäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti