Hei :)
Tässä olis ~It's just you and me [Narry] /1
En tiedä koska seuraava osa ilmestyy, koska kirjotan yleensä aika kauan ja teen tätä samaan aikaan myös englanniksi mun wattpadiin XD toivottavasti tykkäätte ja olis mukava jos kommentoisitte mielipiteitänne :) ja en oo mikään mestari kirjottaan, mutta yritän kyllä parantaa ja tehä pidempiä lukuja :)

----------------


      Silmäilin 17-vuotiasta poikaa, joka seisoi suoraan edessäni; värjätyt vaaleat hiukset, merensiniset silmät ja vaalea iho. Hänellä oli päällään revityt farkut sekä valkoinen T-paita. Poika haroi hiuksiaan ärsyyntyneenä, hän ei selvästikään pitänyt ulkonäöstään.

     "Niall! Sinä myöhästyt jos et tule heti alas!" kuulin äitini huutavan alakerrasta. Käänsin selkäni peilille ja varmistin että kasvoillani säihkyi vakuuttavin tekohymy ikinä. Kävelin alakertaan kaikessa rauhassa hyräillen One Rebublicin Counting Stars- kappaletta. "Louis heittää minut koululle", sainoin äidilleni löydettyäni hänet keittiöstä. "Sehän on hienoa. Hän on mukava poika", äiti hymyili minulle. En sano tätä hänen poikanaan, mutta hän tosiaan on maailman paras äiti. Väläytin hänelle pienen, mutta aidon hymyn ja nappasin omenan mukaani.
       Ulos saapuessani huomasin, että Louis oli jo odottamassa. "Hei Niall!" hän tervehti minua suuri hymy kasvoillaan. Louis oli paras- ja ainoa ystäväni, hän sai minut aina paremmalle tuulelle riippumatta siitä, mitä oli tapahtunut. "Awww, oliko ikävä?" kysyin vauva-äänellä. Louis nyökkäsi nopeasti. "Hienoa. Mutta saat pitää varasi jos myöhästymme vain siksi että et osaa käynnistää autoa."
Louis pyöräytti silmiään sarkastisesti ja lähti ajamaan.

----

Istuin tunnilla yrittäen kuunnella, mitä opettajalla oli sanottavana, onnistumatta yrityksessäni. Huomasin nukahtavani pikkuhiljaa.

"Horan? Nukutko sinä? Sinun pitäisi herätä pian..."
"Hei, kuulin juuri että Styles odottaa sinua luokan ulkopuolella. En tosissani halua, mutta jos et pian herää, niin minun täytyy herättää sinut väkisin.."

Styles? Tarkoittaako hän HARRY Stylesia? Miksi hän odottaa minua? Okei, ehkä pitäisi herätä..

Avasin silmäni hitaasti, vain nähdäkseni jonkun kasvot senttien päässä omistani. "Thank God, heräsithän sinä", poika nauroi. Nostin toista kulmaani kysyvästi, sillä minulla ei ollut hajuakaan kuka poika oli. "Anteeksi, olen Liam Payne", hän selitti. "Joten, sinun pitäisi varmaan mennä, sillä vain jumala tietää kauanko Styles on odottanut sinua", Liam hymyili minulle. Nyökkäsin noustuani seisomaan. Mutisin Liamille kiitokset ja lähdin kävelemään kohti ovea.

"Sinä kuolaat unissasi tiedätkös", kuulin Liamin naurahtavan. Päätin jättää hänen kommenttinsa huomioitta ja jatkoin matkaani.

-----

Harry Styles muutti tänne noin vuosi sitten. Yhtenä päivänä hän vain ilmestyi oppitunnille, eikä kukaan tiennyt hänestä mitään. Hän piirsi aina ja tarkoitan todellakin AINA. Tunnilla: hän piirsi, ruokalassa: hän piirsi, tauolla: hän piirsi. Ja hänellä oli ne hauskan näköiset hiukset: ruskeat, olkapäille ulottuvat ja kiharaiset. Joskus hän yritti hillitä hiuksiaan sitomalla niihin bandanan. Hänen silmänsä olivat vihreät, tai ainakin luulisin niin... En ikinä saanut tilaisuutta katsoa niitä tarkemmin....
Ja nyt, vuotta myöhemmin, hän oli suosittua silmänruokaa tyttöjen ja jopa muutamien poikien keskuudessa. Siis oikeasti, lähes kaikki kuolasivat hänen peräänsä! En ole varma onko hänellä tyttöystävää, tai ylipäätään ystäviä. Ensiksi kaikki on hyvin, mutta samalla hekellä kun mahdollinen uusi ystävä haluaa viettää hänen kanssaan enemmän aikaa, Harry alkaa välttelemään tätä. Harryssä oli jotain selittämätöntä, joka sai minut tuijottamaan häntä aina tilaisuuden tullen. Ehkä hän oli minullekkin silmänruokaa, kuka tietää..

----
Sillä sekunnilla, kun astuin luokan ulkopuolelle, huomasin Harryn nojaamassa seinään pää alas painettuna. Hänen hiuksena olivat auki ja valuivat siksi hänen kasvoilleen. Yskäisin ilmoittaakseni olevani paikalla. "... Miksi halusit nähdä minut?"
Harry nosti katseensa ja tuijotti minua hetken. "Reputan taiteessa", hän sanoi. "No sehän on hienoa, mutta mitä tekemistä sillä on minun kanssani?" käyttäydyin luultavasti hieman törkeästi Harryä kohtaan, mutta siten puolustusmekanismini toimii. Minä ikään kuin rakennan muurin itseni ja kaikkien muiden, paitsi Louisin, väliin.

Räjäyttäisin sen muurin Harrylle mielelläni.

Keskity oleelliseen Horan.

"Joten, opettajani antoi minulle tälläisen projektin... tuota öhm...  kuvata jonkun elämää koulussa ja sen ulkopuolella. Ja en halunnut kuvata ketään tyttöä, koska he luultavasti saisivat minusta väärän kuvan, joten hän kertoi sinun olevan projektini", Harry mumisi. Vei hetken ennenkuin sisäistin Harryn sanat. "Mitä helvettiä! En halua sinun kuvaavan koko eläämääni! Onko opettajasi hullu!?"
"Hän sanoi, että aseenteesi ja käyttäytymisesi vuoksi sinut erotetaan kolmeksi viikoksi, ellet mielummin suostu projektiini", Harry tuijotti jalkojaan tässä vaiheessa.

C'mon! Suostu nyt

Saisit viettää aikaa Harryn kanssa

Ja sitäpaitsi, äidistäsi tulisi hullu, jos sinut erotettaisiin... Joten, mitä aijot tehdä?

"Hyvä on! Mutta vain sillä ehdolla, että saan nähdä jokaisen kuvan ennen projekstisi palautusta", sanoin. Harry hymyili hieman. "Tässä. Siinä on kaikki mitä sinun tulee tietää", Harry ojensi minulle kirjeen. "Koska sinä aloitat?" kysyin häneltä. Koulun kello pärähti soimaan ruokatauon merkiksi ja Harry kääntyi lähteäkseen. "Huomenna!" kuulin hänen huikkaavan ennen kuin hän katosi nurkan taakse.

Tässä vaiheessa aloin todenteolla ärsyyntyä. En halunnut olla osallisena minkäänlaiseen projektiin, varsinkaan sellaiseen missä täytyisi seistä kameran edessä. Edes ajatus siitä, että saisin viettää aikaa Harryn kanssa, ei saanut minua paremmalle tuulelle. Minun piti löytää Louis, ennenkuin löisin jotain... tai jotakuta.

Kävelin koulun pihalle, jotta voisin syödä vähäiset evääni. Löysin Louisin tavallisesta paikastamme, istumasta puun alta. "Hei, mikä on? Näytät todella vihaiselta", Louis kysyi huolissaan. Heitin kirjeen suoraan hänen syliinsä ja istuin alas häntä vastapäätä. Yhtäkkiä Louis alkoi nauramaan. 

"Se ei ole hauskaa!"

"Itse asiassa, se on aika hauskaa", Louis nauroi. Ristin käteni rintakehälleni turhautuneena. "C'mon Ni! Minä todella ottaisin Harryn, hän on aika kuuma."

"En ole homo!"

"Mitä sitten? En minäkään, mutta ottaisin hänet silti enemmän kuin mielelläni. Muista vain kertoa minulle onko hän homo, tai edes sinkku", Louis vinkkasi silmäänsä. "Okei Lou, tämä aihe on loppuunkäsitelty", otin kirjeen takaisin häneltä ja yritin peitellä pientä hymyä, joka ilmestyi kasvoilleni.

"Toivottavasti sinua ei muuten haittaa, mutta pyysin erään henkilön syömään kansamme", Louis sanoi suu täynnä ruokaa. "Oikeasti? Kenet?" olin oikeasti kiinnostunut kenet Louis oli kutsunut, sillä olimme aina syöneet kaksin.

"Hei Louis, Horan."

Käänyin ympäri ja näin kenet muutkaan kuin Liam Paynen seisomassa takanani. "Liam! Sinä tulit!" Louis huudahti innoissaan. Liam nyökkäsi ja istui alas Louisin viereen.
"Sinä ilmeisesti tunnetkin jo Niallin?" Louis kysyi Liamilta. "Joo, me ollaan samalla englannin kurssilla. Tiesitkö että hän kuolaa unissaan?" poika kysyi kiusoitellen.